Kotimatka sujui ilman ongelmia. Kaveri kävi Varkaudessa tankkaamassa, mutta minulla riittää Seinäjoelle saakka, joten tankkaan vasta siellä.
Tiemme kaverin kanssa erosivat, kun poikkesin matkalla vanhempieni luona ja kummipoikaa morjestamassa ja kaveri jatkoi Seinäjoelle.
Toisessa paikassa vielä kummityttöä moikaamassa ja itsekin jatkoin kohti kotia.
Reissu tehty, mukavasti kilometrejä takana. Olo on väsynyt mutta onnellinen.
Tunti aikaa pakata ja sitten kohti valokuvauskurssia Kolille, ja 500km lisää ajoa 🙂

Reissu oli mielenkiintoinen ja siitä jäi hyvä mieli. Auto on ainakin vielä kaikinpuolin hyvä ja olen tyytyväinen ostokseeni. Hinta joka matkalle tuli, oli mielestäni kohtuullinen. Kun tuonti Suomeen maksaa ~1400€, niin itse hakemalla päästiin noin 2/3 hintaan. Hinnasta saisi pois vielä 1/3 jos lennot varaisi ajoissa, eikä tarvitsisi maksaa oppaalle Saksassa, tosin hintaan olisi tullut vuokra-autokustannuksia lisäksi.
Oman kokemuksen jälkeen voin suositella kaikille matkustuksesta pitäville ja pientä jännitystä sietäville auton hakua Saksasta. Kettu kuittaa.

Yhteenveto:

Hinta (per pää):
– juna 25€
– lento+bussi 85€
– motelli 40€
– rekisteröinti, vakuutus, kilvet ~80€
– polttoaineet 180€
– laivat 210€
– ruuat ym. ~30€
– kännykänkäyttökuluja ~40€
– Oppaat Saksassa 2kpl 210€

YHTEENSÄ  ~900€

Auto yhteensä
auto+talvirenkaat 22100€ +hakukustannukset 900€ +verot 8080€= 31080€

Matkakilometrejä:
– oppaan kyydillä 70km
– omalla autolla 1718km
– lautat (tompan arviot) 232+267km
YHTEENSÄ 2287km

Kokonaiskulutus matkalla 7.2l/100km

Turku ja tulli

Posted: 10.02.2011 in Auto Saksasta

Autot on nyt ajettu kotimaan kamaralle.
Tullissa kaikki meni hienosti ja oltiin valmiita noin tunnissa. Siirtokilvet ja 3kk ajolupa saatiin tullista. Ja ennakkotiedosta poiketen myös verohakemuksen sai jättää samalla tulliin, auton naarmut ym. viat kertova lappu vielä täyttöön ja virkailija kävi tarkastamassa tiedot ja homma pulkassa. Nyt vaan odotellaan verotuspäätöstä ja ihanaa maksulappua.
Matka pohjoiseen saa alkaa kauheassa pakkasessa. Laitetaan Saksanautot heti kunnon testiin -23C tuntuu järkyttävän kylmälle.
Hinnat (per ukko): Siirtokilvet 15€

Matka jatku tylsällä ajolla keskellä ei-mitään. Ilma on jo selvästi kylmentynyt, nyt jo pakkasella. Kaveri soitti, että vois mennä haukkaan jotain, mutta vaan pientä kun illalla buffet laivalla.
Kiepsattiin Nyköping:in McDonaldsiin. Siellä, kun kerran aikaa oli, kaveri hoiti auton huoltoasioita Suomeen ja minä päivittelin tätä blogia. Täällä onkin muuten jo kylmä ja muutenkin keli kuin vähäluminen Suomen talvi.
Burgerit vatsassa matka jatkuu ja aurinko alkaa laskea takanamme, kun ajellaan kohti Tukholmaa. Lähellä päätepysäkkiä on jo lunta selvästi maassa, ihan valkoisenaan.
Tukholman tiet on työajanloppumisaikoihin, johon onnellisesti ajoittui meidänkin matka, on ihan tukossa. Tunneleissa 30kmh rajoitukset ja jonot seisoo. Lisäksi tomppa ei oikeen tiedä mistä terminaaliin ajetaan. Reitti kuitenkin löyty ja matka matelee ruuhkassa. Tomppa ilmoittaa olevan maksullinen tie, ja jossain lukikin 10kr maksusta, mutta ei mitään hajua pitääkö se maksaa johonkin ja miten.
Vihdoin terminaalin pihassa jossa vielä Helsingin Cinderella on ankkurissa. Mietitään millä tappaa aikaa ja keksin että otin ”Akkaa Päälle”-sarjaa mukaan testiksi. Kulutetaan tunti katsoessa ja nauraessa Trio Forrester:ille. Jälkilämpö autosta päälle niin on mukavan lämmintä katsella.
Pian jono alkaakin lipua kohti laivaa. Liputkin kelpaavat vaikka kaverini matkustaakin ”tuplana”. Autot ajettuamme majoittaudumme huoneeseen odottaan ruokailua.
Ruokailussa oli melkein tyhjää. Ruoka oli ihan perus laivatasoa, ei mitää vikaa, mutta ei mitään wow-efektiäkään. (Kyllä se kuitenkn McD:n voittaa)
Ruokaa meni niin, että naamakin repee! Maha soiden kauppaan ostaan viimehetken tuliaiset. Kaupassa huomasin olevan jotkut Cuba-viikot. Paikalla oli paikallinen kaveri joka kääri käsin sikareita. 10€ maksoi kappaleelta. Pitihän sitä ostaa, vaikkei oikeen enää moisia poltakaan.
Sitten hyttin viimeistelemään verohakemuksia, joita pikaisesti kerettiin aloittaa ennen ruokaa. Sairasta, että autoveroa itselle pitää oikeen hakea! Sitten onkin jo niin ylitäyskauheaüberväsyramasuolo, että sänky kutsuu.
Huomenna sitten kotiin uudella autolla. Tullin kautta, luonnollisesti. Saas nähä mitä siellä tapahtuu.
Hinnat (per ukko): Laivamatka+ruoka 112€, sikke 10€, omat tuliaiset 40€

Aamuherätys tuli laivan puolesta kello 06.00
Virkeänä ylös. Kävin ulkona katsastamassa Malmön valot mereltä päin.
Kaverikin heräsi kun tulin ulkoa. Laitettiin kamat kasaan, chekout ja autokannelle odottamaan porttien aukeamista. Minun auto oli ihan eripuolella kun kaverin. Pääsin ulos laivasta toisena ja jouduin odottelemaan todella pitkään kunnes kaveri ajoi ulos. Yritin laskea rekkojen määrää mitä lautasta tuli, mutta en jaksanut 30 pidemmälle. Varmaan lähemmäs 100 niitä siellä oli. Kaverikin ajoi pois ja lähdettiin matkaan.
Navigaattori oli seonnut ja ohjasi meitä johonkin väärään suuntaan, ihmettelin ettei lauttojen ulostulo yleensä kaukana päätiestä ole, nyt ajettin jossain koulujen läheisyydessä. Naviin uus osoite ja ukot oli takas kartalla.
Pysähdyimme melkein heti ensimmäiselle huoltsikalle aamiaiselle. Iloksemme samassa yhteydessä oli motelli, jonka aamupalapöytä oli aivan mahtava. Tukeva aamiainen ”tuulensuojaan” ja matka jatkuu.
50km Malmöstä tie erkanee motarista toiselle moottoritielle, ohitustilanteen takia kävi niin, että kaveri veti rampin ohi. Ei muuta kun seuraavasta ylös ja navia opetteleen. Taas. Minä jatkoin matkaa n. 80km ja pyssäsin odottelemaan kera kahvikupin kadonnutta lammasta. Tankkasin vielä kusipojan ja sieltä Audi kaartoikin jo pihaan. Lähdettiin jatkamaan matkaa.
Matka taittuu juuri niin tylsänä kun Ruotsin läpiajo on. Lohtua tuo auton tutka, jonka avulla ajoin nyt kaverin takana. 200km ajon aikana kaverin takana ilman että koskin KERTAAKAAN kaasuun tai jarruun 😀 Varsinainen autopilotti.
Vätternin vierelle päästyämme ajo on maisemien takia hetken tosi mukavaa, sillä kohtaa näkymät vaan on aivan mahtavat, varsinkin kun on pilvetön taivas.
Pysähdyimme huoltoasemalla jossain Vätternin rannalla, jossa on joku mikälie rauniopaikka. Kerrankin on aikaa käydä katsomassa rauniota läheltä, yleensä täällä ollessa on ollut kiire, ettei ole ehtinyt käydä vieressä kurkkamassa. Takas huoltoasemalle ja kahvit vielä naamaan ja matka jatkuu kohti Stockholmia.
Hinnat (per ukko): Aamupala 9€, kahvee ja juomapullo 3€, kahvee+pulla 4€

Matkalla Hannoveriin oli poliisi pysäyttänyt joitain risteyksessä, tiedä mitä varten, mutta me jatkoimme matkaa. Pian meidän väliin ilmestyi musta auto, joka vilkutti yhtä ramppia liian aikaisin pois autobahnalta ja kaveri ajoi sen perässä pois. Ihmettelin miksi se sitä seurasi, epähuomiossa varmaan, koska huomasin ennemmin, että oli puhunut puhelimessa.  Ongelmana oli nyt se, että kuinka se löytää mun luo tai toisinpäin, kun mun navissa oli osoite mihin mennään.
10min päästä soi puhelin. Kaveri oli saanu sakon, kun oli puhunu puhelimeen ajaessa 😉 ”dont know how you in Finland, but there you cant speak on phone while you driving” -oli sanonut ystävällinen polliisisetä. 35€ räpsähti kaverille.
Puhelimessa opeteltiin sitten kaverin auton navin käyttö ja saatiin kaveri ”kartalle” (onneksi olin juuri ennen lähtöä muuttanut kaverin auton navin saksankielestä lontooksi, muuten ois ollut astetta hankalampaa). Odotusaika joka minulle ilmaantui, oli hyvä käyttää autoon tutustumiseen ja esim. elokuvan katsomiseen(Wall-E). Pian kuitenkin Audi kaartoi viereeni.
Turkkilaiset ei sitten tietenkään ollut ”kaupalla”. Samassa pihassa toimi toinenkin autokauppa, jossa oli porukkaa. Turkkilaiset jotka olivat paikalla eivät puhuneet sanaakaan englantia eikä oikeen muutakaan, joten emme saaneet mitään infoa heiltä. Päätimme lähteä käymään siellä eilisellä kauppapaikalla, Shellillä. Ainut ongelma, että kumpikaan ei tiennyt missä se oli.
Ulkomuistista kaveri ajoi edellä minä perässä, aivan mettään mentiin. Sitten muistin että tomtomissa saa navigoitua lähimmän shellin. Tiedot olivat muutaman vuoden takaiselta reissulta. Paikkaa ei tuntunut varmasti löytyvän, mutta päätimme kokeilla lähintä vaihtoehtoa. Ajoimme ~3km huoltoasemalle, mutta tasan väärään suuntaan, koska Shell mihin päädyttiin ei ollut oikea. Sitten tajusin kysyä kaverilta saiko se kuitin eilisestä tankkauksesta, joka löytykin taskunpohjalta. Siitä osoite naviin ja samoja jälkiä 6km takas. Huoltoasemalla oli yksi kolmesta hepusta, joka saikin sanottua myyjien tulevan 16.00.
Nälkä alkoi olla ja hermo hieman tiukalla ainakin minulla. Eikä sitä lieventänyt tieto, että turkkilaiset ovat paikalla vasta 2h päästä!
Kaveri meinasi jäädä odottamaan niitä, sinne käymällä syömässä ym. Minä tyrmäsin ajatuksen, koska kaupunginosasta tuli mieleen joku suurkaupungin getto, jossa ei huvittanut hengata 2h. Katsoin navista missä ollaan ja huomasin, että ollaan vain 5km päässä Hannoverin keskustasta, ehdotin ja päätimme lähteä Hannoveriin kuluttaan se pari tuntia.

Hannoveriin oli lyhyt matka joka meni hujauksessa. Löysimme jo minulle edelliseltä vuodelta tutuksi tullee Dönerin, jossa maksoi boner-tache vain 2,50€ ja oli niin suuri, että nälkä lähti. Kiersimme vielä Hannoveria ja tutustuimme mm. Oopperataloon 😉 siis oikeasti etsimme nettikahvilaa, josta voisimme tehdä varauksen Viking Linelle sto-tku. Eipä löytynyt mokomaa. Johonkin einetti-kahvilaan mentiin jossa kahvikin maksoi 2€, sellainen 4cl kupillinen. Omalla kännykällä halpaa ulkomaan dataa käyttäen tehtiin varaus.
Varaukset tehty ja kello olikin jo varttia vaille, joten lähdettiin takas gheton-Shellille odotteleen.
15-20min, niin Turkkipoika kaarsi pihaan. Pyysi seuraamaan ja ajettiin johonkin autotallille, josta kauhealla kiireellä kumit kyytiin. Hinta oli noussut yöllä satasen. Kaveri tinkasi vielä 50 pois ja kaupat tuli. Kohtuu hinta kuitenkin Bridgestonen talvipyöristä aluvanteilla 450€. Sitten nostettiin kytkintä ja lähdettiin ajamaan Turkkilaisen perässä rengasliikkeeseen, jossa oli lisää samaa porukkaa. 50€ ja laittavat renkaat alle. (Sinne se tingattu hinta meni, kyllä ne osaa)
Pääasia on kuitenkin, että renkaat saatiin alle ja matka jatkuu kohti Lübeck:iä.
Matkaa oli noin 250km, joka on suorastaan ihanaa ajella uudella menopelillä, tutkankäytön opettelu sai aikaan jopa pieniä riemunkiljahduksia mersun etupenkillä . Kaikkea ne Sakemannit osaa.
Matkalla pysähdyttiin vielä cittimarkettiin kaupoille, mutta kello oli jo 15 vaille 8 joten vartti aikaa kaupassa. Vähän siideriä takakonttiin ja energiaa autolle ja kuskeille ja nokka kohti Travemündea ja satamaa. Otettiin siis lautta Travemündesta – Malmö:n ja säästettiin hotelliyö ja parisataakilometriä ajoa. Laiva kun kulkee yön aikana.
Satamassa chekin ja odottelemaan lauttaanpääsyä.
Pian ajatettiinkin jo lauttaan ja Saksa jää taakse.
Hinnat: ruuat 4,50€, parkki 2€, kaverille 35€ pikavoitto, omat tuliaisostokset Cittimarkt 158€, Polttoaine ~90€, Lautta 105€

Koska saatiin eilen ostettua kummatkin autot, jäi tämä toinen kauppapäivä turistipäiväksi. Heräsimme aamulla aikaisin, n.8.00 ja aamutoimet käyntiin. Suihkut ja petin kasaaminen.
Aamupala oli jo laitettu valmiiksi. Ravintolatasoinen herkullinen aamupala oli meille laitettu.
Isännälle oli tulossa asiakkaita, joten siksikin meillä oli kiire lähteä eteenpäin, ettei häiritä isäntäperheen arkea. Isäntä halusi tulla kuitenkin näyttämään Cellen rengasliikkeen, kun kuuli kaverini tarvitsevan talvirenkaat autoonsa. Halusi lähteä näyttämään vaikka hänellä oli kova kiire. Pääsimme perille rengasliikkeeseen ja jätimme hyvästi isännälle.
Rengasliikkeessä kaveri sai puhelun vakuutusyhtiöltä ja sai kaskon voimaan autoonsa, oli siis ajellut eilis illasta ilman kaikenvara-vakuutusta. Rungassarja aluvanteilla olisi maksanut Cellessä 770€, joten jätimme ne ostamatta.
Päätimme mennä kuluttaan aikaa Cellen keskustaan, joka on mahtavan näköinen Saksalainen kaupunki. Kiersimme tovin Celleä ja kaveri kävi ostamassa pojalleen tuliaisia. Kävimme molemma tostamassa rouvillekin tuliaisia.
Kierrettyämme ostin vielä yöpaikan emännälle hienon kukkakimpun ja sitten päätimme lähteä eilisiltä Turkkilaisilta renkaita hakemaan. Edellisenä iltana oli puhetta, että haetaan renkaat samasta paikasta aamupäivällä, jonne matkamme vie seuraavaksi. Kävin vielä viemässä kukat yöpaikan emännälle ja matkasimme kohti Hannoveria.

Hinnat: Tuliaisia ~40€, kukka 15€

Hannoverissa löydettin osoitteen mukainen paikka. Pimeällä paikka näytti kolkolle ja vaaralliselle. Toinen oppaamme oli puhelimessa kertonut kaverilleni, että kauppias on ok. Eipä hirveästi lämmittänyt kun oli pimeässä pihassa ja kaksi Turkkilaismiestä pölähti paikalle. Kumpikaan ei puhunut juuri englantia eikä meistä kumpikaan saksaa. Auto oli eri kun oli tarkoitus, mutta kaveri ihastui siihen kun oli Audi A4 2.7
Se varsinainen vaihtoehto oli 2.0 joka saatiin sanottua niin, että turkkilaisetkin ymmärsi, oli toisaalla. He sanoivat, että seurataan niitä omalla autolla toisen auton luo.
Lähdimme ajamaan heidän perässään ja päädyimme Shellin pihaan. Turkkilaiset ajoivatkit huoltoaseman takapihalle pimeään, joka sai taas mielikuvituksen laukkaamaan. Sieltä kuitenkin löytyi tuo kakslitrainen. Siinä pyörittiin autoa ympäri ja taskulampulla katseltiin lähinnä ulkoisia vikoja. Auto oli käynnissä ja ois sitä voinut koeajaakin, mutta kaveria kiinnosti se isolohko enemmän. Kyllä se 4-koneen soundi onkin jotenkin väsynyt 6-koneeseen verrattuna. 😉
Kaveri lähti Turkkilaisten kanssa koeajolle ja pyysi minuakin mukaan, mutta minä en uskaltanut lähteä ja jättää autoani yksistään. Autossa kun on rekisteriote, siis se luovutusosakin. Kaveri lähti itekseen, iski pieni paniikin tynkä, kun tajusin kaverilla olevan todennäköisesti rahat mukana ja oli kahden vieraan ihmisen kanssa koeajolla. (Tosin toinen oppaamme oli kertonut myyjien olevan kunnollisia). Kävin huoltsikalta ostamassa muutaman oluen illaksi, että saisin ajatukseni muualle. Sain ostokset tehtyä ja pian kaveri jo kaarsikin pihaan.
Reissun tarkoitus tänään piti olla vaan auton tsekkaus, mutta auto kiinnosti kaveria niin paljon, että hän alkoi tehdä kauppaa siitä. Tämä auto oli vasta hiljan tullut ja kyselyjä kuulemma oli jo ollut. Kaveria alkoi pelottaan jos se menisi kaupaksi heti aamusta ja näin ollen häneltä ohi.
Niin sitä kaverini hieroi kauppaa iltamyöhään pimeässä huoltoaseman pihalla!
Minä kun olen pitänyt kaveriani aina tarkkana ja varovaisena (joskus jopa hieman ylivarovaisena), siinä hän hieroo iltamyöhällä autokauppaa Shellin pihassa Turkkilaisten kanssa 😀
Kaupathan siitä tuli, ja nyt kummallakin oli autot. Päivää etuajassa 😮 Nokka kohti Celleä ja tutuille yöksi, jossa ruoka odotti jo meitä.
Hinnat (per ukko): Kaljat+tuliaiset yöpaikkaan 15€
Audi A4 2.7 tdi: xx xxx€

Ajettiin 70km Giessen:iin jossa suuri autoliike josta kaverilla oli katottuna kaksi vaihtoehtoa. Kun vihdoin saatiin liikkeessä palvelua oli tulos selvä ja hyvinkin yllättävä.
– Ensinnäkään yli 135tkm ajettuja autoja EI myydä yksityisille (Saksan kuluttajasuojan mukaisen takuun kiertämistä)
– Toiseksi he eivät voi ottaa yli 15000€ käteisenä tai pankkipanona. (en ymmärtänyt koko aikana miten ne sitten pystyy ottaan ylipäänsä vastaan suurempia summia, jotain rahanpesupykälistä puhuivat)
– Kolmanneksi autot olivat vielä 20km päässä varsinaisesta kaupasta, jossain varastossa.
– Neljänneksi tuli melko nopeasti ”pitäkää tunkkinne”-fiilis ja kaupan ovi kävi.
Päätimme jatkaa matkaa kohti Hannoveria jossa oli seuraava vaihtohto ennen Hamburg:ia.
Jätimme Frankfurtin ystävälliselle oppaallemme hyvästit, maksoimme sovitun palkkion ja suuntasimme kohti pohjoista.
Nälkä alkoi olla valtava kun ei ollut ehtiny käydä syömässä mitään koko päivänä. Poikettiin Burger King:issä hampparilla pikaisesti ja jatkoimme matkaa.
Tarkoitus olisi kävästä tänään katsomassa yksi auto Hannoverissa, jos se on hyvä palata huomenna päivänvalolla tekemässä kaupat. Illaksi ja yöksi ajetaan Celleen äidin serkun luo, joka on kertonut tekevänsä ruokaa meille. Mutta nyt n.350km matka jatkui kohti Hannoveria.
Hinnat (per ukko): Ruoka 8€

Pääsimme 40min jälkeen autokaupalle josta minun ensimmäinen vaihtoehto löytyi. Kauppa oli pieni ”verstas” talon yhteydessä jossa oli 10-15 autoa myynnissä. Kauppa oli Turkkilaisten omistuksessa ja myyjä (joka ei ollut paikalla kun
saavuttiin) oli nuori alle 30v turkkilaispoika. Paikalla oli kuitenkin nainen, joka availi ovet ja antoi meidän pyöriä ja tutkia autoa. Hieman alkoi askarruttaa kauppa kun näki paikan, mutta kaunis auringonpaiste ja hienon näköinen Mersu sai ajatukset pysymään koossa. Hieman tuo suuri määrä käteistä mukana askarrutti mieltä.
Huoltokirja oli ok ja pitkän pyörittelyn ja muutaman soiton jälkeen löytyi auton runkonumero, joka täsmäsi huoltokirjaan. Hyvä juttu. Tutkittiin muutenkin autoa, kunnes myyjä kurvasi paikalle.
Lähdimme myyjän kanssa koeajolle. Ei tarvinnu ajaa paljoa 100metriä kauempaa kun homma alkoi olemaan selvä. Parin kilsan pöräys ja tallille. Auto oli todella mahtava ja päätin ottaa sen. Sisälle ”toimistoon” ja kauppakirjojen tekoon.
Sain avaimen, rekisteriotteen ja katsastustodistukset sekä kauppakirjaan nimet. Sitten rahaa tiskiin, kalsareiden alla haudottuja 500€ seteleitä, hyvin tuntui Turkin poijaalle raha kelpaavan. Kyllä muuten putosi suuri kivi harteilta, kun tuosta käteisestä pääsi eroon 🙂 Sitä kun sitä luulee, että sitä haluaa isosti rahaa lompakkoon, mutta suurin helpotus tuli, kun siitä pääsi eroon. Kummallista, miten ihmisen mieli toimii.
Kaupat valmiit ja baanalle uudella kärryllä 😀
10 kilsaa ajettu ja huomattiin, että kesärenkaat jäi kaupalle. U-käännös, takas kaupalle ja renkaat kyyttiin.
Seuraavaksi nokka kohti Linburg:ia, jossa käynti Mersun liikkeessä tilaamassa toinen avain, kun autossa oli vaan yksi mukana. Pienen hieromisen jälkeen oppaamme sai tilattua avaimen. Meinasivat, että olisi pitänyt tilata avain Suomesta, kun auto kerran menee Suomeen.
Sitten nokka kohti Giesseniä, jossa kaverilla oli pari Audia katsottuna.
Hinnat: Mercedes xx xxx€, Talvirenkaat 245×45 17″ +aluvanteet 600€, Tankkaus ~90€

Olimme sopineet, että kontaktimme tulisi noutamaan meidät 8.30, juuri silloin auto kaarsi motellin pihaan ja hyppäsimme kyytiin. ”Oppaamme” rouvakin oli mukana, tosin hänet tiputettiin matkalla ystävänsä luo. Puheen sorina täytti auton, minä ja oppaamme edessä ja kaveri vaimon kanssa takana. Huomaa, että suomalaiset tykkäsi puhua meille kun olimme uusia.
Matka taittui kohti rekisteröintipaikkaa (Hofheimer). Pian olimmekin jo perillä ja oppaamme laittoi kaverini jonottaan rekisteröintipaikkaan ja minä menin oppaan kanssa tekemään vakuutukset. Vakuutuslapun kanssa sitten rekisteröintitoimistoon jossa kaveri olikin jo melkein jonon keulilla.
10min odotusta ja oli meidän vuoro. Pari minuttia ja saatiin rekisterinumerot. Maksu kassalle ja kilpiverstaalle, josta ostettiin vakuutukset ja laitettiin kilvet valmistukseen. Viiden minutin päästä meillä oli kahdet kilvet.
Sitten vielä kolmanteen paikkaan josta kilpiin saatiin hyväksyntätarra. Matka kohti ensimmäistä autokauppaa alkoi.

Hinnat (per ukko): Vakuutus 55€, kilvet 12€, rekisteröinti 10,20€